Lehtorin Suuri Sukkakriizi

 Olen tullut siihen tulokseen että ruotsinkielisillä on hauskempaa. ehkä vähän stereotyyppistä, mutta niin se vain on.

Koko ajan on meneillään joku metka merkkipäivä jota jollain metkalla tavalla vietetään.

pääsiäinenkin on kyllä ihan metka merkkipäivä
sitä vietän minäkin


Tänään on Våffeldagen. Se on semmoinen että syödään vohvelia. me vietämme sitä keskiviikkona
(voit katsoa Wikipediasta)
Ei ole minulla ollut.

Viime viikolla oli Rocka Sockorna.
minä tiesin kyllä down-syndroomatietoisuuden päivän mutta en ollut kuullutkaan sukista mitään. ja meidän toiminnassa sitä vietettiin noin yleisellä tasolla yhdenvertaisuuden päivänä.

No, minähän  reippaana kansanvalistajana kerron kaikista näistä metkoista juhlapäivistä kaikille kanssaeläjilleni myös.

Vietimme sitten rocka sockorna yhdessä Lehtorin kanssa silleen että minä menin harkkaani ja Lehtori töihinsä rokkaavissa sukissa. 

Oli hyvä että oli rocka sockorna jalassa, koska senhän lapset ihan ensimmäisenä tarkistivat kun tulivat kerhoon että onko.
heidän mielestään koko päivä on ihan nääfst
eka-tokaluokkalaisten mielestä melkein kaikki on melkein aina ihan nääfst. (*)

Lehtori tuli kovin tyytyväisenä kotiin kun oli ollut niinkin radikaali että eriparisukat jalassa koko päivän.
vaikkei kukaan ollutkaan huomannut mitään


väritettiin halukkaiden kanssa rocka sockorna


Mutta sitten tuli kriizi.

Että mitä tehdä nyt sille eriparille joka puhtoisena odottaa kaapissa.
Ei voi seuraavana päivänä laittaa eriparisukkia enää.
Ja toiset eriparit ovat pesussa. 
Että voi ja kääks.

Ja sitten ne katosivat. Molemmat eriparit.
Että voi ihmisen elo olla vaikeaa.

Sitten ne kummatkin eriparit löytyivät.
Mutta nyt toista eriparia on pesty ja käytetty enemmän kuin toista ja on koko ihminen ihan epätasapainossa ja kriizissä.
Kyllä on valkoisen heteromiehen elämä yhtä tuskaa täynnä, sen vaan sanon.



(*)
yhtenä päivänä jaettiin ryhmä kahtia, toiset menivät sisään ja toiset ulos.
Ne jotka menivät sisään olivat että nääfst, me halutaan ulos.
Ja ne jotka menivät ulos, olivat että nääfst, me halutaan sisään.
Sitten vaihdettiin ja sekin oli nääfst.
Ja kaikkein eniten nääfst oli niillä, jotka olivat koulussa myöhempään kuin kaikki muut eivätkä päässeet sisälle eivätkä ulos vaan ihan vain päätyivät välipalalle.
nääfst ei ole ruotsia vaan semmoinen sana jota oma nuorisoni käytti siitä kaikesta mikä oli nääfst tai epää tai muuten vaan ihan tyhmää

*****

Yhdessä koulussa on kuulemma tällä viikolla anything but backbag. En ole semmoisestakaan koskaan kuullut. 
Ei oltu juhlia ja huvituksia keksitty silloin kun minä olin nuori.

Mälsä havainto

kuvituskuva: misteli
Opiskelukaveri halusi tietää miltä misteli oikein näyttää.
Se näyttää tältä.

Yhtenä iltana juteltiin Lehtorin kanssa. (*)

Tajusin että en ole viikonloppuaamuisin vuosiin - siis vuosiin - kömpinyt aamupalan jälkeen sänkyyn lueskelemaan ja torkkumaan ja lueskelemaan vähän lisää. 

Se oli ennen ihan parasta viikonlopuissa.

Sitten kun oli lötkötellyt ja lueskellut ja ehkä hetken torkkunut ja sitten lueskellut vielä lisää, sitten saattoi nousta ja ottaa toisen aamupalan!

Mitä ihmettä minulle oikein on tapahtunut?

Nykyään herään viikonloppuisin suunnilleen samaan aikaan kuin arkenakin.
Nousen.
Syön ja lueskelen.
Tai kirjoitan blogia.
Ja sitten kun voisin kömpiä pötköttelemään ja löllöttelemään kuten naperoilla oli tapana sanoa kun ne olivat pieniä, lähdenkin kovalla tohinalla johonkin ultimaattiseen viikonloppusuoritukseen: kiipeilemään tai uimaan tai kaupunkiin tai jotain.

Tähän pitää ehdottomasti tulla nyt joku järjestys!

Millaisia tapoja sulla on viikonloppujen aamuissa? Mitä kannattaisi huomioida kun lähtee kehittelemään uutta viikonloppurytmiä?







(*)juttelemme kyllä ihan joka ilta. Ja päivisin myös jos vain olemme samassa paikassa yhtäaikaa.

opiskelukuulumisia: työelämäjakso on alkanut!

 Joskus ihminen tulee ravistelluksi ja sydän voi olla iloa täynnä.




Olen työelämäjaksolla niin, että valtaosa työpäivistäni kuluu koululaisten iltapäivätoiminnassa, eka- ja tokaluokkalaisten kanssa. 
Ja teen harkkaani toisella kotimaisella kielellä på svenska enkä yhtään minun ensimmäisellä kotimaisella kielelläni.

Ryhmän aikuiset ovat supermukavia ja olo on heti alusta alkaen ollut todella tervetullut. 

Lapset ovat - eka-tokaluokkalaisten tapaan - kiireisiä omissa asioissaan. Syömisessä tai ulkoilussa tai milloin missäkin, eivät ne juuri aikuista kaipaa, vaan omia juttujaan koulupäivän päälle.
Olen jo ehtinyt olla vähän huolissani, koska tämän ekan harkkajakson tehtävänä on oppia työssäkäymistä luullakseni osaan, työyhteisössä olemista ja vuorovaikutusta sujuu jotenkuten kun oikein keskityn ja sitten vuorovaikutusta lasten kanssa todella nahkeaa, ne eivät puhu muillekaan aikuisille juuri muuta kuin kan jag få surskårpa ja kan jag gå till vessan.

Sitten tuli ihan ihme!
Kolme pikkukimulia tuli hakemaan minua mukaan sisäleikkiin. ne halusivat vähän huiputtaa minua ja sitten ne huiputtivat myös
Sitten ne samat pikkukimulit halusivat että tulen niiden kanssa till kören ja sehän sopi minulle oikein hyvin.
Mentiin sitten porukalla kuoroon. 
Yksi kiipesi syliin istumaan ja toinen otti kädestä kiinni ja toinen nojaili muuten vain ja minä olin ihan että jee! vuorovaikutus!

Sitä kuoroa pitää semmoinen nuori ja iloinen ja elinvoimainen pappi - se kuoro on seurakunnan järjestämää lapsille vapaaehtoista, iltapäiväkerhon ulkopuolista harrastustoimintaa koulupäivän jälkeen ja ne harjoittelivat yhdessä pääsiäislauluja joita minä en tietenkään tunnista kun olen erikielinen

Oli yksi semmoinen tosi iloinen laulu, jonka kertosäkeessä sai aina tanssia.
ja nyt tajusin että se laulu on minulle tuttu lapsuudesta

Ja voi hyvät hykkyrät sentään että voi ihmisen mieli liikuttua kun huoneellinen pieniä ihmisiä tanssii riemukkaasti ja laulaa sydämensä pohjasta että Han lever! Han lever! Han lever än!
Tuli pääsiäisfiilis. vähän etuajassa, mutta ei se varmasti kovin haittaa.
Ja aina sen kertosäkeen jälkeen ne pikkuihmiset tulivat äkkiä taas syliin ja kylkeen nojailemaan.

näyttösuunnitelma työn alla